9. Päivä, torstai - Tungosta Nilópoliksessa

Hyvää joulua!

Eiku Saaraan! Miian ja mun mahat ovat edelleen oikukkaat, mutta Saaraa emme jätä. Ekana kuitenkin aamupalalle ja sitten vasta sekoileen kaupoille. Pakko kai se on taas ottaa rasvainen salgado kun ei ole muutakaan tarjolla. Juustoinen pullamössö ja appelsiinimehu, kiitos! Tutkailemme samalla mahdollisuutemme vessoihin, jos tarve tulee.. Tänään vietämme Saarassa päivän vain itsellemme. Kiertelemme karnevaalikauppoja ja vaatekauppoja. Kaikille tarttuu mukaan jotain.  Karnevaalikrääsää, kuten peruukkeja sekä sambakoulujen väreissä hehkuvia toppeja ja mekkoja. Mukava päivä.

Iltasella tallustelemme syömään kämppää lähellä sijaitsevaan italialaiseen. Tunnelma on ihana ja on mukava viettää aikaa välillä näin rauhallisissa merkeissä. Ennen lähtöä mulla on ollut kotona risotto-buumi ja päätän koti-ikävässä tilata risottoa ja viiniä. Risottoa on melko paljon ja se muistuttaa vähän riisipuuroa, mutta on silti hyvää ja mukavaa vaihtelua ranskalaisille ja lihalle. Viini on paikallista ja siis ei kovinkaan hyvää, mutta sopii risoton kylkeen ihan kivasti. Siitä onkin hetki kun olen viimeksi viiniä nauttinut. Kaikki pitävät annoksistaan ja ruoka maistuu. Joskin sitä jää taas paljon. Täällä ei annoskoissa säästellä.

Ruuan jälkeen valmistaudumme sambakoulu Beija-Flor:in treenejä varten. Kunnioittaakseen sambakoulua, ihmiset pukeutuvat sambakouluille koulun väreihin tai koulun paitoihin. Miia on ostanut päivällä turkoosin mekon ja tuskailee sen kanssa vessassa. Minä tuskailen makkarissa. Naiset! Valitsen lopulta kuitenkin mukavuuden ennen kaikkea ja laitan päälleni kirjavan mekon.

Paikallisen italialaisen ravintolan tunnelmaa

Matkaamme Beija-Flor:iin, Nilópolikseen, junalla ja joudummekin käkkimään juna-asemalla tovin. Juna taitaa olla päivän viimeisiä, päätellen kummallisesta hiljaisuudesta mikä asemalla vallitsee.
Junamatka on ihan mukava. Ainakin mulla. Hihittelen Miialle tökkien sen poskea kun Miian pää notkahtelee ja silmät lurpsivat kiinni.

Yritämme bongata junasta Beija-Flor:in paitoihin sonnustautuneita ihmisiä, joilta voisimme kysyä tietä juna-asemalta sambakoululle. Juna-asemalla pois jäätyämme seuraamme liittyy kuitenkin muutama nuori tyttö ja poika, jotka ovat matkalla Beija-Flor:iin. Heillä on päällään jonkun toisen sambakoulun paidat ja ovat ilmeisesti tulossa omista treeneistään. En tunnista sambakoulun logoa. Varmaan joku pienempi sambakoulu.

Matkaa Beija-Flor:in quadralle on jonkin verran ja kiipeämme mäkeä koko ajan ylöspäin. Alue alkaa pikkuhiljaa kuhista väkeä ja kun pääsemme viimeiselle mäelle on tungos aika valtava. Mäki on täynnä kojuja ja porukkaa ja jokaisella neliömetrillä on ainakin 5 ihmistä. Ihmiset kulkevat jonoissa tiiviissä massassa ja liitymme yhteen jonoon, jonoon joka vie meitä lähemmäs sambakoulun ovia. Kadun varsilla on taas tuhottomasti ruoka- ja juomakojuja ja ihmisiä istuu pöydissä nauttimassa oluitaan. Perus sambakouluilta. Beija Flor on alueensa ainoa isompi sambakoulu ja vetää siksi väkeä hirveästi.

São Jorge

Pääsemme jonossa sambakoulun eteen ja siis mitäh! Onko toi lippujono? Voi vehje! Taas jonoon. Jono lippuluukulle on siis tajuttoman pitkä ja jonotamme taas varmaan tunnin. Jonossa ei voi välttyä huuteluilta "Beautiful, beautiful!", se onkin ainoa sana mitä paikalliset osaavat englanniksi. Taidetaan meitä myös luulla jenkeiksi ja saksalaisiksi.
Sisällä quadralla tungos ei ole yhtään sen vähempi, mutta treenaavien alojen meininki on mahtava. Tungemme itseämme juomatskin ohi kohti sisäpihaa, jossa saa happea hieman paremmin. Jonossa meitä meille huudellaaja koitetaan vetää hihasta ja minua mm. kutsutaan "bebezinho:ksi" eli "pikkuvauvaksi". Kiva.
Sisäpihalla on suuri São Jorge:n, suojelupyhimyksen patsas, jonka alle ihmiset ovat vieneet valkoisia kukkia ja kynttilöitä. Vaikuttavan näköistä. Karnevaalit lähestyy ja ihmiset käyvät piirtämässä ristinmerkkiä rintaansa patsaan alla.

Seuraamme treenjä pitkään, nyt lavan edessä. Iihihiii ihania noi cuíca:a soittavat sedät! Pakko kuvata videoo. Huikeen hienot valocuíca:t. Cuíca on sellainen soitin, josta kuuluu uikuttava ininä kun sen sisällä olevaa puukeppiä hinkataan märällä rätillä. Melko veikee kapistus.
Treenejä seuratessa on todettava, että Beija- Flor on aika kova tekijä. Beija-Flori:n aiheena on hevoset, tai tarkemmin katsottuna joku tietty hevosrotu "Mangalarga marchador". Koreografia-aloja on useita ja ihmisillä on jopa "treenipukuja". Eräs koreografia-ala on selvästi mustalaisia. Pitkät hulmuavat ja värikkää helmat sekä suuret viuhkat tekevät minuun vaikutuksen. Dissaamani hevos-aihe voi sittenkin olla visuaalisesti ihan hieno. Tai varmasti on, kun kyse on yhdestä Rion varakkaimmista sambakouluista.
Saamme myös maistiaisen comissãon (=kulkueen etujoukko, joka esittelee koulunsa) koreografiasta. Comissãon heittäytyminen on m i e l e t ö n t ä! Tuleepa siinä joku sanaharkkakin ilmeisesti koreografin ja comissãon "keulahahmon" välillä...joku ei toimi.
Täällä kyllä näkee että Beija-Flor tekee kovasti töitä mm. esiintymisen eteen. Sirkustirehtöörin omaisesti   sirkustirehtöörin näköinen pullea mies pysäyttää baterian ja melodian ja huutaa aloja tsemppaan, hymyilemään ja laulamaan paremmin. Useat ihmiset pyörittelevät silmiään piiskan viuhuessa.
Treenien loppuessa kolmen aikaan, jäämme tietenkin bailaamaan. Aamun ensimmäinen juna kun lähtee viideltä. Ensin tanssahdellaan hetki baterian tahtiin ennen kuin Dj aloittaa. Saamme seuraamme useita ja useita ihmetteleviä paikallisia. Osa tyytyy iloisesti tansimaan ringissä kanssamme ja osa sitten haluaisi olla hieman tuttavallisempia.. onneksi tässä on jo kehitelty useita eri tapoja sanoa "Ei!" kohteliaasti. Sangen sitkeitä riippakiviä silti ovat. Miia on ollut koko illan kuuminta hottia.
Nilópolis kun on kaukana Cobacabanan turistimassoista, niin valkoinen tyttö on täkäläisille vieläkin ihmeellisempi ilmestys. Minun eteen ilmestyy kundi ilman paitaa ja ilmoittaa ensimmäisenä olevansa "kuumaa kamaa". Jep! Täällä ei turhan vienoja olla. Tämän jälkeen joku tyttö tulee jauhamaan minulle samaa "toi kundi on tosi hot". On se kiva ettei tarvi itse tehdä päätöstä ihmisestä. Porukka, johon tämä tyttö ja poika kuuluvat, koittavat saada meitä lähtemään kanssaan jatkoille jollekin kubille. Onneksi olemme kaikki yhtä mieltä, että idea ei ole hyvä. Porukka tietenkin suuttuu meille kun kieltäydymme kutsusta. Onneksi paikallinen täti liittyy seuraamme, kun lähdemme sambakoululta, ja lupaa saattaa meidät linja-auto asemalle. Busseja meneekin läpi yön ja meidän ei tarvitse odottaa junaa. Täti tituleeraa minut "chicano:ksi" eli espanjalaiseksi mustalaiseksi. Johtunee varmaan mun ketjupannasta.. toivottavasti.

Kävellessämme bussiasemalle auto ajaa takaamme lujaa ohi ja kohdallamme kuuluu kamala kolaus. Täti rupeaa voihkimaan ja ihmettelemme mitä tapahtuu.. Vauhdissa auton, ilmeisesti auki ollut, bensatankin luukku on sinkoutunut irti osuessaan tätin käteen. Tilanne on outo. Täti vaikeroi ja ravistelee kättään ja tarjoudun kaatamaan siihen kylmää vettä. Tädin ystävä, joka on myös seurassamme, jäkättää tätille jotain että "oma on vikas kun kuljet täällä Beija-Flor:in pippaloiden jälkeen". Itse olen hieman huolissani tädistä, mutta täti ravistaa sinnikkäästi kivun pois. Spekuloimme matkalla mitä tilanteessa oikeastaan tapahtui ja että mihin suuntaan bensatankinluukut aukeaa.
Bussiasemalla onkin sopivasti meitä varten bussi odottamassa ja kiittelemme kovasti tätiä ja sanomme heipat. Istumme kuitenkin hetken paikallaan seisovassa bussissa ja eikös Miia saa kosijoista sitten vielä avoimen ikkunan kautta. Miian ollaan kyllä tänään rakastuttu monta kertaa. Minä olen taas ollut vauva ja mustalainen. Nauramme tilanteelle ja juttelemme poikien kanssa kunnes bussi lähtee, "And she was saved by a bus!" Boa noite!

Chicanas (=mustalaiset)

Ihanat sedät ja päheet cuíca:t