10. Päivä, perjantai - Käkkimistä osa 3.

Ostajan paratiisi, Saara, odottaa meitä perjantai aamunakin saapuviksi. Nousemme metrosta samoja tuttuja liukuportaita, saman tutun marssisamban soidessa. Eikun sekoileen. Löydämme tiemme Palacio dos cristais:iin ja sekoamiselta ei todellakaan voi välttyä. Tällä on nyt sitten ne hienoimmat ja kalleimmat jutut. Strassinauhat ja lasikivet yms. Tovi saattaa täällä vierähtää. Shoppailuseuraksi saapuu myös Viviane Araujo, pitkäaikainen sambakoulu Salgueiron baterian kuningatar. Hö, ompas se lyhyt tyyppi. Reidet on tosin sitäkin paksummat. Viime vuosien aikana baterian kuningattarien reisien ja takamuksen kasvatus buumi on kasvanut uskomattomiin sfääreihin. Vivianekin varmaan kyykkää 200kg. En pysty ymmärtämään. Jos ei reidet ja peppu kasva tarpeeksi isoiksi lihaksia pumppaamalla, niin saahan sinne sitten toki silikooniakin. Jään pöllämystyneenä miettimään asiaa..siinä ihmettelyn seassa tulee itselle ostettua...jotain.
Saara päivä on taas ihan onnistunut, mutta ostettavaa jää edelleen paljon. Tässä vaiheessa tosin shoppailen vielä mielelläni.

Jonossa vaunupajalla

Saara:n jälkeen lähdemme suorittamaan käkkimistä osa 3. Tästä taitaa löytyä myös videomateriaalia. Tarkoitus on käydä jättämässä nimet São Clementen alan osallistujalistaan. Vaunupajalle pääsee kätevästi bussilla numero 170 ja 178. Hyppäämme linjalle ja saavumme cidade do sambaan tuota pikaa. São Clemeten vaunupajan kohdalla on jo jonoa. Asettumme jonon perälle. Hetken jo jonotettuamme keksimme Miian kanssa jakaa "videoblogia".
Jonottaminen ei ole kestänyt kuin tunnin, kun Patrik, alamme "koreografi" tai oikeastaan alanjohtaja, saapuu ovesta juuri sillä kohdalla, jossa olemme jonossa. Patrik huikkaa meille, tällä kertaa, hyvin ystävällisesti ja kertoo jonkun tulevan ottamaan nimemme listaan, kunhan odotamme hetken.No siihen ollaan totuttu. Hetken päästä todellakin saapuu joku, Gustavo, harmoniamies, joka kirjaa nimemme listaan. Hä! Oliko se siinä? Kyllä! Gustavo kertoo että pukuja voi tulla noutamaan sunnuntaina. Suuntaame takaisin kotiin iloisena asian edistymisestä.

"Tuksu"

Kotona pikainen musta-keltainen vaatteiden vaihto ja ruokalan kautta São Clementen treeneihin. Treeneissä on taas lämmin vastaanotto. Seremoniamestari kuuluttaa myös, että Manguerira esiintyy tänä iltana São Clementen quadralla. Kivaa! Mangueirassa ei olekaan ehditty käymään.
Illan aikana seurailen erilaisia persoonia. Homojen seurailu on parasta. Ihailen heidän heittäytymistä ja sitä että täällä he uskaltavat olla täysillä tasan sitä mitä ovat! Huikeita persoonia! Joukossa katseeni eksyy paikalliseen tuksuun. Kuvissa tuksu näyttää jopa paremmalta kuin livenä. Tuksulla on koko pinkki asu ja asu ei sisällä alushousuja, sillä viivottimella piirretyt bikinirajat kuuluvat näkyä. Tuksun naama on turvonnut, ilmeisesti botoxista tms. Ja siis tukkahan on blondi. En ole varma kumpaa sukupuolta tuksu edustaa, mutta tuksun seurassa viihtyy hyvinkin tavallisen näköinen jamppa. Persoona.
Kun Mangueira aloittaa, ihmiset ovat hurmoksessa. Mangueira hehkuttaa alkuun tuttuja biisejään ja kaikki laulavat mukana. Itse en ole ikinä ollut Mangueira fani, mutta yhdyn silti laulamaan tuttuja biisejä ja fiilistelen bateriaa, joka on vaisumpi kuin mitä olen odottanut. Mutta ihan hyvä silti. Lavalle saapuu kaksi passistaa kauniissa strassiasuissa ja sulattomissa päähineissä. Seuraan hetken heitä lumoutuneena, mutta pikkuhiljaa tyyli alkaa taas ärsyttämään. Ylimieleisyys ja ehkä pienoinen turha rivous tekee tanssijoiden kokonaisuudesta rumemman. Ovathan he taitavia ja upeita, ja hienoja kikkailuja löytyy tanssista, mutta joku mättää. Seuraan kuitenkin tanssia mielenkiinnolla ja kuvaan muutaman videopätkän.
Ilta on kuitenkin vaisumppi kuin aiemmat, mutta edelleen meininki São Clementessä on lämmin ja mukavan vaatimaton. Kotoisa.
Kotimatkan taitamme taksilla ja illalla uni maistuu pienen iltasadun jälkeen. Boa Noite!