Tästä pääsemmekin päivän aiheeseen, nimittäin ruokaan.
Päätin tehdä Anthony Bourdain:in innoittamana pientä taustatutkimusta brasilialaisesta ruuasta ja opetella samalla hieman sanastoa.
Katsoin muutama päivä sitten Anthony Bourdain:in "No reservations" sarjasta jakson, jossa Bourdain vieraili Riossa. Anthony Bourdain on ehdottomasti yksi idoleistani. Huumorintajuinen, inhimillinen, teeskentelemätön ja hitto sillä äijällä on huikee työ. Ottaisin paikan heti vastaan, jos joku maksaisi minulle syömisestä ja matkailusta;p
Ruokaan liittyviä tv-sarjoja on nykyään todella paljon ja "fine diningista" on tehty trendi. Kuitenkin kaiken tämän hienostelun keskellä Bourdainin sarja on mielestäni mukavan rehellinen ja ronski. Vaikka Bourdain pääseekin ohjelmassaan maailman hienoimpiin ravintoloihin närppimään tulitikkuaskin kokoisia annoksia ja menuja, jotka maksavat kuukausipalkkani verran, uskaltaa Bourdain kuitenkin maistaa kaikkea veripaltusta hyönteisiin ja lehmän aivoista linnun sylkikeittoon. Ei se, ettenkö, minä mielelläni närppisi niitä satojen eurojen arvoisia annoksia, mutta se, että se tulee tehdä kunnioituksella ruokaa ja sen ympärillä olevia kulttuureja kohtaan. Tämä on ehkä se seikka miksi Bourdainia ihailen. Jos minulla joskus jonkinlaisia periaatteita on, niin "kaikkea pitää maistaa" on yksi niistä.
Tosiaan tuon Bourdain:in Rio-jakson nähtyäni aloin miettiä edellisiä Rion reissujani ja ruokaa. Eipä se ruoka mitenkään pääosassa ole ollut, vaikkakin ihan tyytyväinen olen sen suoritukseen sivuosassa.
Talon ja juhlien isäntä, Will, vaihtaa tuliaiset ylleen:) |
Toki ateriaan kuului muutakin. Brasilialaiset nauttivat lihan kanssa hurjan määrän erilaisia hiilihydraatteja: papuja (kaikenlaisia ja kaikessa muodossa), perunaa, riisiä ja tietenkin farofaa. Farofa on maniokista (=kassava, tapioca) tehtyä jauhoa, jota syödään lihan lisukkeena. Farofa:an saatetaan laittaa sekaan esim. pekonia tai rusinoita ja kuivattuja hedelmiä. Lisukkeena on myös useasti parika-tomaatti-sipuli salsaa. BBQ illassa ei siis tarvinnut pettyä brasilialaiseen ruokaan ja vieraanvaraisuuteen. Molemmat ovat omaa laatuaan. Illan kruunasi loistavan aterian lisäksi Will:in ja tämän ystävien loihtima livemusiikki ja sambat, joita jopa mekin osasimme laulaa:) Will siellä kuulemma jo kovasti odotteleekin suomisambistoja kylään aterialle.
Lihaa ja lihapoika |
Yksi brasilialainen "kansallisruoka" on nimeltään feijoada. Samalla nimellä kutsutaan myös tapahtumia, joissa tarjoillaan feijoada:a. Feijoada on pitkään haudutettua lihapataa, jossa on naudan ja/tai porsaan lihaa, lihamakkaraa ja mustia papuja. Feijoada nautitaan farofan ja riisin kera.
Tämä annos, tölkki guaraná limsaa ja annos makkaraa, lihaa, farofaa ja salsaa alle 2€ |
Vaikka perinteinen feijoada on mielestäni hyvää, on katukeittiökulttuuri kuitenkin se, mistä ehkä pidän enemmän kuin hiilihydraattivoittoisista perinneruuista. Hienointa kulttuurissa on se, että ei tarvitse miettiä koska söisi ja joisi, sillä katukeittiöt tajoavat lihaa, olutta ja caipirinhoja kellon ympäri. Viime reissuilla kiireessä tutuiksi tuli pipoca (popkornit, kinuskilla tai pekonilla höystettynä), churrot (pienet Espanjasta kotoisin olevat pitkulaiset munkit, joihin halutessaan sai kinuskia täytteeksi), ja tietenkin pienet grilliliha annokset (kts. kuva). No eihän tuo nyt kovin seksikkään näköistä ole, mutta hemmetin hyvää se on. Kuvassa näkyy myös monelle tuttu Guaraná limsa, jolla allekirjoittaneen on tullut korvattua useita lounaita Riossa. Lisäarvoa limsalle antaa se, että guaraná:lla on piristävä vaikutus.
Katukeittiöstä voi nauttia myös rannalla. Rannalla pitkää päivää painavat myyjät kulkevat mukanaan kylmälaukkuja, minigrillejä ja millon mitäkin myytävää krääsää. Voin jo kuulla mielessäni myyjien huudot : "Camarão, camarão, camarão (katkarapu)!" tai "Coca, aqua, Skol (virvoitusjuomia)!" Yksi huikemmista herkuista rannalla on queijo, tuttavallisemmin "biitsijuusto". Tikussa pötköttävä halloumijuusto grillataan pienessä grillissä ja maustetaan yrtti- ja valkosipulimausteilla. Njam! Tällanen pieni välipala tulee rannalla useasti tarpeeseen, kun hikoilu pakottaa kehon vaatimaan lisää suolaa. Yksi suosikeistani rannalla oli myös hattara, jonka portugalinkielistä nimeä en muista kuollaksenikaan. Oma ennätys on kaksi ja puoli hattaraa, yhdeltä istumalta;p.
Suco-baari |
Salgado:jen piiriin lukeutuu myös lukuisat erilaiset polinhot, jotka ovat uppopaistettuja pulleroita. Polinho:issa voi täytteenä niin ikään olla melkein mitä vain.. usein miten juustoa ja esimerkiksi turskaa.
Suco:jen ja salgado:jen lisäksi loistava krapulapala on açaí. Açaí on oikeastaan, lähinnä mustikkaa muistuttavan, marjan nimi ja sitä tarjotaan jäämurskan kanssa mössönä. Aamulla sekaan voi pyytää vaikka ripauksen mysliä. Tällainen kannattaa ehdottomasti nauttia jos edellisen illan lihat ja oluet kiertää vatsassa. Siinä ne terveysvaikutteiset ruuat sitten pääasiassa olikin.
Kuivattua turskaa |
Vaikka matka Brasiliaan tulee varmasti painottumaan sambaamiseen, sambapukuihin, sambaajiin ja sambaan, aion nauttia rakastamastani brasilialaisesta kulttuurista täysillä. Ruoka, nähtävyydet, shoppailu ja yleinen fiilistely ja hengailu, tulevat varmasti olemaan suuri osa reissun luonnetta. Brasilia on iloisten ja huolettomien ihmisten paikka, jossa aurinko paistaa, kuumasti, ja caipirinhat käyvät välipaloista. Lentojahan en ole vielä ostanut ja hyvin vähän olen siitä itsestänsä (sambasta;p) kertonut, mutta odota ystäväni.. pian on niidenkin aika. Niitä hetkiä odotellessa, voimme toivoa, että matkakumppanini Miia, on virittänyt caipirinhanuijansa ja tarjoaa kierroksen cachaça:ta huomenna, kun vuosi vaihtuu...